Post by reginald on Mar 10, 2016 1:54:22 GMT 2
Aaron Jonathan Gorman
Syntynyt: 30.3 (ikä 28)
Seksuaalinen suuntautuminen: bi
Siviilisääty: sinkku
Asuu: yksin Darlingtonissa pienehkössä kaksiossa, syntynyt alunperin New Jerseyn Newarkissa perheen ainoana lapsena
Y L E I S T Ä
Aaron Gorman on suhteellisen normaalin oloinen nuori mies, joka työskentelee toimintaterapeuttina MC Back on Track -avustusjärjestössä. Järjestö auttaa mm. kodittomia, alkoholisteja ja narkkareita, toisin sanottuna siis syrjäytyneitä henkilöitä. Säännöllinen palkka mahdollistaa asustelun eräällä keskituloisten alueella Darlingtonin itäpuolella, joskin varsin vaatimattomassa kaksiossa. Työnsä puolesta hän on päässyt, tai lähinnä joutunut, vierailemaan epämääräisillä alueilla tapaamassa kaikenkarvaisia ihmisiä, mikä taas on johtanut jos jonkinmoisiin tilanteisiin ja kokemuksiin.
U L K O N Ä K Ö
Aaron on noin 180-senttinen ja hoikahko, nuorekkaalla olemuksella ja luisuvilla hartioilla varustettu mies. Kasvoja koristaa suora nenä, ilmeikkäät kulmakarvat ja muutama luomi siellä täällä pitkin poskia. Miehen hymyillessä suun molemmille puolille ilmestyy poikamaiset hymykuopat ja silmien ympärille muodostuu joukko veikeitä ryppyjä. Tummanruskeat hiukset kihartuvat päivästä riippuen enemmän tai vähemmän, ja Aaronilla meneekin joinain aamuina hetki taltutella kutrinsa edustuskuntoon.
Villaneuleet hihattomina sekä hihallisina, kauluspaidat ja siistit farkut ovat Aaronin vaatekaapin ydin. Yleisimmät asusteet ovat rannekello ja asukokonaisuuteen sopiva solmio. Värit ovat hillittyjä ja neutraaleja. Kotona lötkötellessä kalsarit ja t-paita ovat kelvollinen yhdistelmä.
Kuvissa Joseph Gordon-Levitt
L U O N N E
Aaron suhtautuu työhönsä vakavasti. Arkipäivinä hän antaa sille kaikkensa ja rustailee raportteja ja muita mahdollisia paperitöitä iltamyöhään. Työpaikalla hän sekä kuuntelee asiakkaiden huolia perinteisen terapeutin tapaan että toimii myös kuntouttavan toiminnan ohjaajana, ja pyrkii tekemään paljon erilaisia asioita asiakkaidensa kanssa. Kaikenlaiset uudet ideat ja tavat auttaa ovat hänestä mielenkiintoisia ja Aaron yrittääkin keksiä mahdollisimman monipuolista toimintaa jokaiseen päivään. Jotkut miehen tuttavapiiristä ovat uskaltaneet jopa kutsua tätä työnarkomaaniksi.
Back on Trackin yltiöpositiivisesta julkikuvasta poiketen Aaron ei kuitenkaan tunge kyseistä yli-iloisuutta kenenkään kurkusta alas, ja mies pysyykin realistisena sekä oman työnsä että asiakkaidensa suhteen, joita kohtaan hän on jämpti mutta ymmärtäväinen. Hänellä on hieman paha tapa nähdä asiakkaansa ja heidän auttamisensa henkilökohtaisina projekteina, ja mittarina omalle itsetunnolleen sekä elämässä onnistumiselle. Epäonnistumiset varsinkin töiden puolelta ovat hänelle paha paikka, ja yksi tapa välttää noita pahamaineisia epäonnistumisia onkin se, että hän mm. pitää työpuhelintaan auki läpi öiden mahdollisten hätätapausten varalle. Eihän sitä tiedä, jos joku asiakkaista vaikkapa yliannostaa keskellä yötä ja tarvitsee apua.
Vaikka Aaron onkin tarkka asiakkaidensa huumeiden käytön suhteen ja haluaa ihan oikeasti auttaa heitä, on hänellä itsellään pakonomaisen työn puurtamisen lisäksi joitakin enemmän tai vähemmän terveellisiä addiktioita. Kun terapeutin hommissa tulee joka arkipäivä koettua ja nähtyä raskaitakin asioita ja silti on pysyttävä positiivisena, on vain luonnollista kallistaa pulloa perjantaisin, tyhjentää mieli ja juoda kaatokännit. Joskus tosin perjantait jatkuvat lauantaihin asti ja viimeistään sunnuntaina iskee katumuksen krapula. Mitään ongelmaa hänellä ei kuitenkaan ole, ainakaan omasta mielestään.
Vaikka kotona vietetyt kalsarikännit ovat ne kaikista mukavimmat ja toki se halvin vaihtoehto, on Aaron yhä enemmissä määrin alkanut hoitaa juomisiaan kaupungin hienompien alueiden paremmissa paikoissa. Asiakkaisiinsa hänellä ei ole aikomustakaan törmätä pienten mielentyhjennysreissujensa ohessa, joskin pikkutuntien aikana tapahtuvat metromatkat takaisin omalle kämpälle ovat varsin otollisia hetkiä valitettaviin kohtaamisiin.
Kun pullo kallistuu ja ajatus sumenee, paljastuu Aaronista varsin letkeä ja menevä mies. Mitään yllättävää bilehilettä hänestä ei kuoriudu, mutta hän ei varsinaisesti ikinä sano ei esimerkiksi tanssilattialla pyörähtämiselle, paukkukierrokselle uusien tuttavuuksien kesken, tai joskus jopa yön viettämiselle jonkun toisen osapuolen kanssa. Työnarkomaanin maine, korkealle tähtääminen ja projekteissa onnistuminen syövätkin oikeastaan kaiken miehen positiivisen energian. Töissä kaikille kohtelias ja huomaavainen Aaron ei pahemmin jaksa esitellä hymykuoppiaan työajan päätyttyä. Kotiin päästyään, raportit kirjoitettuaan ja uusia toimintamalleja ideoituaan mies tuntuukin olevan varsin kylmä ja kuiva tapaus vailla halua sosialisoida pahemmin kenenkään muun kuin lähikauppansa kassan kanssa. Mikäli Aaronille sattuu jäämään aikaa ennen nukkumaanmenoa, hän kuluttaa sen katsomalla Ancient Aliensin menneitä tuotantokausia ja kasaamalla monen tuhannen palan palapelejä.
Aaronin tuttavapiiri Mallory Cityssä koostuu lähinnä työkavereista ja asiakkaista. Hänellä on muutama tuttu joiden kanssa kiertää baareja ja silloin tällöin viettää illanistujaisia, mutta muuten miehen sosiaalinen elämä on hieman surullista työkiireiden takia. Vanhempiinsa hän on nykyään yhteyksissä lähinnä jouluna ja syntymäpäivinä, vaikka kovin pitkä matka heidän luokse ei oikeastaan olisi. Seurustellut hän on pari kertaa, yliopiston lomassa ja ennen Back on Trackia, mutta nykyään vakavammalle suhteelle ei vain tunnu olevan aikaa. Tapailu voisi tosin melkein onnistua, jos mies ei olisi niin kärttyinen aina töiden jälkeen tai etsimässä kuumimpia menomestoja joka ainoa viikonloppu.
M E N N E I S Y Y S
Aaron syntyi New Jerseyn Newarkissa tavalliselle perheelle ainoana lapsena. Isä David työskenteli tietokoneliikkeessä ja äiti Amanda sihteerinä lakitoimistossa. Sodasta huolimatta hänen lapsuuteensa ei kuulunut mitään yllättäviä tapauksia suuntaan tai toiseen, ja koulun alettua hän napsi todistuksiin melko keskivertoja numeroita. Kaveripiiri oli normaali, harrastuksiin kuului mm. amerikkalainen jalkapallo ja kalastus isän ehdottamina, ja kiitospäivinä sekä jouluina kokoonnuttiin aina koko suvun kesken saman pöydän ääreen syömään. Kaikki siis oli niin kuin perus keskituloiselta hyvältä perheeltä voisi odottaa.
High schoolista valmistumisen häämöttäessä ja ammatinvalintoja kuumotellessa ei Aaronin ensimmäinen vaihtoehto suinkaan ollut terapeutti, edes toiminnallinen sellainen. Kutsuvampia aiheita opiskeltaviksi olivat fysiikka ja mikrobiologia. Samoihin aikoihin hänen yksi läheisimmistä koulukavereistaan joutui kuitenkin ikäiselleen isoon huumekierteeseen. Asia vaikutti vain nousevan yhtenä päivänä täysin puskista ja vaikka meno high schoolissa olikin joidenkin oppilaiden osalta täynnä pilven polttelua ja muuta epämääräistä, hyvän ystävän vajoaminen huumeiden keskelle oli järkyttävä yllätys.
Aaron otti henkilökohtaiseksi tehtäväkseen auttaa kaverinsa takaisin normaalien ihmisten maailmaan. Hyvänä kuuntelijana ja empaattisena henkilönä hänen onnistui suostutella kaverinsa katkaisuhoitoon, ja miehellä onkin siitä lähtien ollut hinku auttaa vastaavassa tilanteessa olevia ihmisiä. Muut opiskelusuunnitelmat saivat siltä erää jäädä, ja tie sosiaalityöntekijän kenkiin alkoi. Opiskelujen loppumetreillä Aaron päätti erikoistua toimintaterapeutiksi, ja 23-vuotiaana hän asteli Newarkin yliopistolta paperit kourassa.
Yliopiston jälkeen Aaron on ehtinyt työskennellä muutamissa muissa paikoissa ennen Back on Trackin tiimiin asettumista. Töitä hän lähti etsimään Newarkin lisäksi Mallory Cityn puolelta. Pätkätöitä yliopistoaikaisen harjoittelupaikan piikkiin, koulukuraattorin sijaisena toimiminen ja, ehkä hieman valitettavasti, pikaruokalan kassana oleminen kuuluivat kaikki pariin vuoteen ennen Back on Trackia. Syrjäytyneiden avustusjärjestön leipiin hän pääsi sitkeän työnhaun ja työhaastattelussa tarmokkaan asenteensa johdosta.
N Y K Y T I L A N N E
Kaikesta huolimatta Aaron on huomannut, ettei tämä työ ole välttämättä ihan sitä mitä hän halusi. Hän on hyvä työssään, ei tingi laadusta, ja tekee sitä periaatteessa vieläkin ihan mielellään, mutta vuosien aikana mies on ehtinyt huomata, että työn glamouri, jos sitä sellaiseksi voi kutsua, on alkanut hälventyä. Siihen nähden miten paljon Back on Track yrittää parhaansa mukaan auttaa ihmisiä, ovat tulokset olleet loppupelissä hieman heikonlaisia. Aaron ei yksinkertaisesti enää ole varma mitä hän haluaa työltään ja tulevaisuudeltaan, mutta ehkä asia selviää pidemmän pohtimisen jälkeen. Milloin hänellä on aikaa sellaiseen, se jäänee nähtäväksi.
M U U T A
- Alkoi aluksi kasaamaan palapelejä testausmielessä Back on Trackin kuntoutustoimintaan, mutta jäi itse niihin hieman koukkuun ja nauttii monen tuhannen palasen palapeleistä. Töihin vietävät palapelit ovat parinkymmenen palan peleistä parin sadan peleihin.
- Rene Walkerin terapeutti.
Syntynyt: 30.3 (ikä 28)
Seksuaalinen suuntautuminen: bi
Siviilisääty: sinkku
Asuu: yksin Darlingtonissa pienehkössä kaksiossa, syntynyt alunperin New Jerseyn Newarkissa perheen ainoana lapsena
Y L E I S T Ä
Aaron Gorman on suhteellisen normaalin oloinen nuori mies, joka työskentelee toimintaterapeuttina MC Back on Track -avustusjärjestössä. Järjestö auttaa mm. kodittomia, alkoholisteja ja narkkareita, toisin sanottuna siis syrjäytyneitä henkilöitä. Säännöllinen palkka mahdollistaa asustelun eräällä keskituloisten alueella Darlingtonin itäpuolella, joskin varsin vaatimattomassa kaksiossa. Työnsä puolesta hän on päässyt, tai lähinnä joutunut, vierailemaan epämääräisillä alueilla tapaamassa kaikenkarvaisia ihmisiä, mikä taas on johtanut jos jonkinmoisiin tilanteisiin ja kokemuksiin.
U L K O N Ä K Ö
Aaron on noin 180-senttinen ja hoikahko, nuorekkaalla olemuksella ja luisuvilla hartioilla varustettu mies. Kasvoja koristaa suora nenä, ilmeikkäät kulmakarvat ja muutama luomi siellä täällä pitkin poskia. Miehen hymyillessä suun molemmille puolille ilmestyy poikamaiset hymykuopat ja silmien ympärille muodostuu joukko veikeitä ryppyjä. Tummanruskeat hiukset kihartuvat päivästä riippuen enemmän tai vähemmän, ja Aaronilla meneekin joinain aamuina hetki taltutella kutrinsa edustuskuntoon.
Villaneuleet hihattomina sekä hihallisina, kauluspaidat ja siistit farkut ovat Aaronin vaatekaapin ydin. Yleisimmät asusteet ovat rannekello ja asukokonaisuuteen sopiva solmio. Värit ovat hillittyjä ja neutraaleja. Kotona lötkötellessä kalsarit ja t-paita ovat kelvollinen yhdistelmä.
Kuvissa Joseph Gordon-Levitt
L U O N N E
Aaron suhtautuu työhönsä vakavasti. Arkipäivinä hän antaa sille kaikkensa ja rustailee raportteja ja muita mahdollisia paperitöitä iltamyöhään. Työpaikalla hän sekä kuuntelee asiakkaiden huolia perinteisen terapeutin tapaan että toimii myös kuntouttavan toiminnan ohjaajana, ja pyrkii tekemään paljon erilaisia asioita asiakkaidensa kanssa. Kaikenlaiset uudet ideat ja tavat auttaa ovat hänestä mielenkiintoisia ja Aaron yrittääkin keksiä mahdollisimman monipuolista toimintaa jokaiseen päivään. Jotkut miehen tuttavapiiristä ovat uskaltaneet jopa kutsua tätä työnarkomaaniksi.
Back on Trackin yltiöpositiivisesta julkikuvasta poiketen Aaron ei kuitenkaan tunge kyseistä yli-iloisuutta kenenkään kurkusta alas, ja mies pysyykin realistisena sekä oman työnsä että asiakkaidensa suhteen, joita kohtaan hän on jämpti mutta ymmärtäväinen. Hänellä on hieman paha tapa nähdä asiakkaansa ja heidän auttamisensa henkilökohtaisina projekteina, ja mittarina omalle itsetunnolleen sekä elämässä onnistumiselle. Epäonnistumiset varsinkin töiden puolelta ovat hänelle paha paikka, ja yksi tapa välttää noita pahamaineisia epäonnistumisia onkin se, että hän mm. pitää työpuhelintaan auki läpi öiden mahdollisten hätätapausten varalle. Eihän sitä tiedä, jos joku asiakkaista vaikkapa yliannostaa keskellä yötä ja tarvitsee apua.
Vaikka Aaron onkin tarkka asiakkaidensa huumeiden käytön suhteen ja haluaa ihan oikeasti auttaa heitä, on hänellä itsellään pakonomaisen työn puurtamisen lisäksi joitakin enemmän tai vähemmän terveellisiä addiktioita. Kun terapeutin hommissa tulee joka arkipäivä koettua ja nähtyä raskaitakin asioita ja silti on pysyttävä positiivisena, on vain luonnollista kallistaa pulloa perjantaisin, tyhjentää mieli ja juoda kaatokännit. Joskus tosin perjantait jatkuvat lauantaihin asti ja viimeistään sunnuntaina iskee katumuksen krapula. Mitään ongelmaa hänellä ei kuitenkaan ole, ainakaan omasta mielestään.
Vaikka kotona vietetyt kalsarikännit ovat ne kaikista mukavimmat ja toki se halvin vaihtoehto, on Aaron yhä enemmissä määrin alkanut hoitaa juomisiaan kaupungin hienompien alueiden paremmissa paikoissa. Asiakkaisiinsa hänellä ei ole aikomustakaan törmätä pienten mielentyhjennysreissujensa ohessa, joskin pikkutuntien aikana tapahtuvat metromatkat takaisin omalle kämpälle ovat varsin otollisia hetkiä valitettaviin kohtaamisiin.
Kun pullo kallistuu ja ajatus sumenee, paljastuu Aaronista varsin letkeä ja menevä mies. Mitään yllättävää bilehilettä hänestä ei kuoriudu, mutta hän ei varsinaisesti ikinä sano ei esimerkiksi tanssilattialla pyörähtämiselle, paukkukierrokselle uusien tuttavuuksien kesken, tai joskus jopa yön viettämiselle jonkun toisen osapuolen kanssa. Työnarkomaanin maine, korkealle tähtääminen ja projekteissa onnistuminen syövätkin oikeastaan kaiken miehen positiivisen energian. Töissä kaikille kohtelias ja huomaavainen Aaron ei pahemmin jaksa esitellä hymykuoppiaan työajan päätyttyä. Kotiin päästyään, raportit kirjoitettuaan ja uusia toimintamalleja ideoituaan mies tuntuukin olevan varsin kylmä ja kuiva tapaus vailla halua sosialisoida pahemmin kenenkään muun kuin lähikauppansa kassan kanssa. Mikäli Aaronille sattuu jäämään aikaa ennen nukkumaanmenoa, hän kuluttaa sen katsomalla Ancient Aliensin menneitä tuotantokausia ja kasaamalla monen tuhannen palan palapelejä.
Aaronin tuttavapiiri Mallory Cityssä koostuu lähinnä työkavereista ja asiakkaista. Hänellä on muutama tuttu joiden kanssa kiertää baareja ja silloin tällöin viettää illanistujaisia, mutta muuten miehen sosiaalinen elämä on hieman surullista työkiireiden takia. Vanhempiinsa hän on nykyään yhteyksissä lähinnä jouluna ja syntymäpäivinä, vaikka kovin pitkä matka heidän luokse ei oikeastaan olisi. Seurustellut hän on pari kertaa, yliopiston lomassa ja ennen Back on Trackia, mutta nykyään vakavammalle suhteelle ei vain tunnu olevan aikaa. Tapailu voisi tosin melkein onnistua, jos mies ei olisi niin kärttyinen aina töiden jälkeen tai etsimässä kuumimpia menomestoja joka ainoa viikonloppu.
M E N N E I S Y Y S
Aaron syntyi New Jerseyn Newarkissa tavalliselle perheelle ainoana lapsena. Isä David työskenteli tietokoneliikkeessä ja äiti Amanda sihteerinä lakitoimistossa. Sodasta huolimatta hänen lapsuuteensa ei kuulunut mitään yllättäviä tapauksia suuntaan tai toiseen, ja koulun alettua hän napsi todistuksiin melko keskivertoja numeroita. Kaveripiiri oli normaali, harrastuksiin kuului mm. amerikkalainen jalkapallo ja kalastus isän ehdottamina, ja kiitospäivinä sekä jouluina kokoonnuttiin aina koko suvun kesken saman pöydän ääreen syömään. Kaikki siis oli niin kuin perus keskituloiselta hyvältä perheeltä voisi odottaa.
High schoolista valmistumisen häämöttäessä ja ammatinvalintoja kuumotellessa ei Aaronin ensimmäinen vaihtoehto suinkaan ollut terapeutti, edes toiminnallinen sellainen. Kutsuvampia aiheita opiskeltaviksi olivat fysiikka ja mikrobiologia. Samoihin aikoihin hänen yksi läheisimmistä koulukavereistaan joutui kuitenkin ikäiselleen isoon huumekierteeseen. Asia vaikutti vain nousevan yhtenä päivänä täysin puskista ja vaikka meno high schoolissa olikin joidenkin oppilaiden osalta täynnä pilven polttelua ja muuta epämääräistä, hyvän ystävän vajoaminen huumeiden keskelle oli järkyttävä yllätys.
Aaron otti henkilökohtaiseksi tehtäväkseen auttaa kaverinsa takaisin normaalien ihmisten maailmaan. Hyvänä kuuntelijana ja empaattisena henkilönä hänen onnistui suostutella kaverinsa katkaisuhoitoon, ja miehellä onkin siitä lähtien ollut hinku auttaa vastaavassa tilanteessa olevia ihmisiä. Muut opiskelusuunnitelmat saivat siltä erää jäädä, ja tie sosiaalityöntekijän kenkiin alkoi. Opiskelujen loppumetreillä Aaron päätti erikoistua toimintaterapeutiksi, ja 23-vuotiaana hän asteli Newarkin yliopistolta paperit kourassa.
Yliopiston jälkeen Aaron on ehtinyt työskennellä muutamissa muissa paikoissa ennen Back on Trackin tiimiin asettumista. Töitä hän lähti etsimään Newarkin lisäksi Mallory Cityn puolelta. Pätkätöitä yliopistoaikaisen harjoittelupaikan piikkiin, koulukuraattorin sijaisena toimiminen ja, ehkä hieman valitettavasti, pikaruokalan kassana oleminen kuuluivat kaikki pariin vuoteen ennen Back on Trackia. Syrjäytyneiden avustusjärjestön leipiin hän pääsi sitkeän työnhaun ja työhaastattelussa tarmokkaan asenteensa johdosta.
N Y K Y T I L A N N E
Kaikesta huolimatta Aaron on huomannut, ettei tämä työ ole välttämättä ihan sitä mitä hän halusi. Hän on hyvä työssään, ei tingi laadusta, ja tekee sitä periaatteessa vieläkin ihan mielellään, mutta vuosien aikana mies on ehtinyt huomata, että työn glamouri, jos sitä sellaiseksi voi kutsua, on alkanut hälventyä. Siihen nähden miten paljon Back on Track yrittää parhaansa mukaan auttaa ihmisiä, ovat tulokset olleet loppupelissä hieman heikonlaisia. Aaron ei yksinkertaisesti enää ole varma mitä hän haluaa työltään ja tulevaisuudeltaan, mutta ehkä asia selviää pidemmän pohtimisen jälkeen. Milloin hänellä on aikaa sellaiseen, se jäänee nähtäväksi.
M U U T A
- Alkoi aluksi kasaamaan palapelejä testausmielessä Back on Trackin kuntoutustoimintaan, mutta jäi itse niihin hieman koukkuun ja nauttii monen tuhannen palasen palapeleistä. Töihin vietävät palapelit ovat parinkymmenen palan peleistä parin sadan peleihin.
- Rene Walkerin terapeutti.